Ga-Pa 1.päivä Mount Wank

1. Matka kohteeseen

Matkanteko alkoi torstai aamuna ennen kukonlaulua. Lentokentälle autolla, auto parkkiin ja kohti terminaalia. Perinteiset lentokenttäsäädöt ja tässä vaiheessa vaimolle selvisi jo lennon määränpää.

Lentokoneessa kysyin lupaa lentoemolta kuvata timelapse-videon lentokoneen sivuikkunasta koko matkan ajan. Lentoemo kysyi luvan kapteenilta ja lupa heltisi, joten tässä video lentomatkasta.

Muchenin lentokentällä ensin seurattiin muita laukkujen noutoon, jonka jälkeen lähdettiin opasteiden ohjaaman kohti junaa. Saavuimme junalle etuajassa, joten edellinen vuoro odotteli vielä laiturilla. Koska meillä oli päiväliput, niin nousimme kyytiin. Näin jäi enemmän aikaa junan vaihtoon Munchenin rautatieasemalla.

Juna saapui Munchenin rautatieasemalle, josta sitten nousimme alakerroksesta kohti kaukojunien ja paikallisjunien lähtöpaikkaa. Asema muistuttaa paljon Helsinkiläistä vastinettaan, paitsi että kauppaa ja kioskia on vieri vieressä. Joten heti tutustumaan kioskien antimiin, samalla saa evästä seuraavaa junamatkaa varten. Parit täytetyt sämpylät, juomaa ja suklaata tarttui matkaan.

Garmishin junan laituri oli vähän sivummalla, joten sinne siirryttiin seuraavaksi.

Junamatka oli mukava, ei paikkalippuja, joten istumaan sinne minne mahtui matkalaukkujen kanssa.
Junalippuja paikallinen konduktööri kävi jossain vaiheessa kyselemässä, tässä yhteydessä tarvitsi näyttää myös visa-kortti jolla liput ostettu. Ei kelvannut passi henkkareiksi, mutta visalla siitä selvittiin.

Pikkuhiljaa alkaa näkymään mäkiä horisontissa, sitä tasasen maan tallaaja tuhlaa muistikorttia ikkunasta kuvailuun. Puolentoista tunnin matkustuksen aikana tuli otettua kuva jos toinenkin.

 

Maa mennyt möykylle.

2. Majoitus

Garmischin asemalle päästyämme, aloitamme majoituksen etsimisen. Onneksi kaukaa viisaana olin tallentanut kaikki tärkeät paikat google mapsiin, joten ei muuta kuin reittiopastusta kehiin.
Matkaahan oli vain muutama sata metriä. Ovikelloa soittamaan ja emäntä tuli laskemaan meidät sisälle ja opasti meidät perille huoneeseen.

Majoituksemme ulkoa

Majoituksessa parisänky, oma telkku, suihku ja wc käytävän toisella puolen. Wlan löytyi myös erillisillä tunnuksilla, mutta sen kuuluvuus oli heikko huoneessamme, mutta aulassa pääsi surffailemaan.

Majoitukseen tutustuttuamme, ei muuta kuin vaatteet vaihtoon ja vuorille pakenemaan. Tässä vaiheessa meillä on vielä koko päivä aikaa, kiitos aamulennon.

3. Mount Wank

Ensimmäinen kohde oli Mount Wank, eli niin sanottu Panorama vuori, eli 1780 metriä korkeutta ja näkyvyys joka suuntaan. Matkaa köysihissille majoituksesta oli muutama kilometri, joka siis taittui mukavasti kävellen.Matkalla tuli nähtyä samalla hieman paikallista asumusta.

Taustalla kohde, eli Mount Wank

Köysihissin ala-asemalle päästyämme, ei muuta kuin lippuluukulle. Lipun hinta oli kahdelta aikuiselta 40 euroa. Virkailija ystävällisesti muistutti viimeisen kyydin ajankohdalta ja kyseli myös samalla että mistäpäin ollaan.
Seuraavaksi siirryttiin vaunun kyytiin. Matkalla taas muistikortit saivat täytettä. Puolessa välissä olisi voinut jäädä kyydistä pois, mutta jatkoimme huipulle saakka.

Kuva köysihissistä köysihissistä

Huipulla

Ensimmäisenä suuntasimme nauttimaan huipulla olevan ravintolan antimista. Ei ollut kiirettä vaeltelemaan, kun huippu oli vielä pilvessä. Paikallisen ohranektarin nauttimisen jälkeen keli alkoikin hieman seljetä. Aurinkokin paistoi välillä. Joten siirryimme ulos täyttämään muistikortteja ja jaloittelemaan. Huipulla oli useampi aidattu alue, siis perinteistä lehmien sähköaitaa. Joten porteista pääsi kulkemaan parhaiten ilman jytkyjä.

Muutamia panoraamoja heti ravintelin ulkopuolelta

Yksi maisema kaupan päälle

Maisemat olivat jo heti ravintolan ulkopuolella huikeat, aluksi ei ollut näkyvyyttä kaupungin suuntaan, mutta pilvet rakoilivat myöhemmin sen verran että näkyi hyppyrimäet jne.

Pikkuriikkinen hyppyrimäki

Alppikellojen kilinä

Hetken pyörittyämme ravintolan lähimaastossa ihaillen maisemia kuulimme lehmien alppikellojen kilinää ja päätimme lähteä pakantamaan lehmiä.
Aidatun alueen poikki kulki polku kohti porttia, joten portista läpi ja kohti pilveä. Lehmän kellojen kilinä kyllä kuului, mutta eipä näkynyt muuta kuin pilveä, joten jatkoimme patikointia kiemurtelevaa polkua pitkin alemmas. Eikä kauaakaan kuin näimme jo ensimmäiset lehmät märehtimässä ja makoilemassa ruoholla.

Lehmäselfie

Hetken nautittuamme raittiista vuoristoilmasta ja alppikellojen kilinästä päätimme kavuta takaisin hissiasemalle. Matkalla vielä näimme kuinka lauma hevosia alppikelloineen kävivät säkyttelemässä lehmiä.

Hevosten kirmailua alppimaisemassa ja taitaa munkkikin vilahtaa

Paluumatkalla vastaan tuli vielä paikallinen munkki kaavussaan, minä herrasmiesmäisesti tervehdin nyökkäämällä ja hän nyökkäsi takaisin.
Kelitkin sen verran selkenivät että hyppyrmäet näkyivät, joten päätimme seuraavaksi suunnata sinne.

4. Olympiastadion

Seuraavaksi köysihissillä alas ja hetken alhaalla tutkiessamme google mapsia, huomasimme että kohti hyppyrimäkiä menee polku vuoren juurella. Joten sinne.

Houkutteleva polku

Polun jälkeen saavuimme jälleen kaupungin laidalle, jonka jälkeen suuntasimme kohtai taustalla näkyvää hyppyrimäkeä. Välillä mäki hävisi rakennuksien taakse ja jossakin kohdissa oli jopa viitat "Skistadium". Löysimme vihdoin perille ja näky oli upea, vaikkakin toisen näköinen kuin mitä telkkarista on tottunut näkemään kisojen aikaan..

Lennä Ahosen Janne, lennä....

Stadionilta löytyi kiva ravintola josta sai olutta ja hampurilaisaterian. Oli siis muutakin tarjolla, muunmuassa makkarasalaatti, joten emme suosittele.

Stadionilta suuntasimme kohti majoitusta ja valmistautumaan illan menoihin. Suunnitelmissa oli ruokailu ja nukkumaan meno pitkän päivän jälkeen.

Räpsy matkalta majoitukseen.

5. Ruokapaikan metsästys

Siistiytymisen jälkeen oli tarkoitus suunnata syömähommiin. Yritimme etsiä majoituksen lähettyviltä ruokailuun soveltuvaa paikkaa, mutta lähes kaikki olivat kiinni tai lopetettu. Yksi suosittu pizzeria löydettiin, mutta se oli ammuttu täysi. Rautatieaseman vierestä löysimme meksikolaistyylisen ravintolan, josta sitten saimme ruokaa ja juomaa, vaikkin jouduimme istumaan tynnyripöytään, mutta ei jaksettu kiukutella asiasta pitkän päivän päätteeksi.
Asemaltahan olisi löytynyt Burger King, mutta se oli jo sulkeutumassa ja muutenkin haimme jotain muuta.